Geenit eivät ole syy välttää liikkumista

Juteltiin eilen pienryhmävalmennuksessa reisistä ja niiden muodoista. Miks jonkun jalat näyttää joltain ja miks jollain toisella on jonkun toisen näkösen jalat. Miks jollekin tulee helpommin lihasta ja miks toiselle ei. 

Oma tekeminen vaikuttaa tosi paljon siihen miltä keho näyttää ja tuntuu. Mutta toisinaan on asioita, joihin ei voi niin kovin paljon vaikuttaa. Otin esimerkikseni omat reidet: "Sisäreisiä en oo ikinä erikseen treenannut, mutta silti mulla on tällaset aika isot lihakset täällä. Siellä ne on. Ja ei tarvi kauheen kauas perheessä katsoa, niin vaikuttais siltä että muiltakin meidän suvusta löytyy samanmallista reittä." Mutta aika hyvät reidet ne on kyllä, täytyy sanoa :D Ne on tuonut mulle 100kilon ykkösmaksimin takakyykyssä, ne on kannatellut mua 58kilsan juoksussa Kanarialla ja just tällä viikolla hyppäsin pari volttia ihan niillä samoilla reisillä. Mutta en mä niillä geeneillä oo näitä asioita tehnyt, vaan sillä monipuolisella liikkumisella ja harjoittelulla! Joskus oon harmitellut, että juoksussa jalat hankaa ikävästi toisiaan, mutta kun valitsee sopivat trikoot ja tarpeeks pitkälahkeiset shortsit, niin sekin ongelma on selätetty. 

Perinnölliset tekijät vaikuttaa kehoon ja ulkonäköön ja jopa omiin taipumuksiin liikkua. Mutta ihan yhtälailla vaikuttaa opitut tavat.

Moneen asiaan voi vaikuttaa, mutta ihan kaikkeen ei voi. Joillekin on helpompaa saada lisää lihasta, toisille tarttuu kaikki ylimääräinen helpommin ja toiset pysyvät helpommin hoikkana. Yhdellä on pidemmät jalat ja toisella pidempi selkä. Kolmannella painopiste keskittyy enemmän alavartaloon, toisilla ylävartaloon. Joku on luonnostaan notkeampi, toinen taas rautakanki. Sellaista se on. Jokaisella meillä on taipumusta johonkin. MUTTA jokaisella on mahdollista toteuttaa niitä asioita, joihin on valmis panostamaan: tehdä itselleen lisää lihasta, harrastaa sitä lajia, mikä itseä kiinnostaa, pudottaa painoa (jos tekee sen järkevästi) ja mitä ikinä sitten haluaakin!

Ihan yhtälailla kun siihen kehoon vaikuttaa ne geenit, niin siihen omaan kehoon vaikuttaa hyvin paljon tai jopa enemmänkin ne omat opitut tavat, tottumukset ja liikkuminen.

Esimerkkejä:

Joku meistä on oppinut että voi (tai pitää) syödä suruun, iloon tai stressiin. Jos tällaiseen havahtuu itse, voi olla syytä tutkia omaa syömiskäyttäytymistä ja tunnistaa tunteiden johdattelemat tilanteet.

Joku taas on oppinut liikunnallisen ja aktiivisen elämäntavan, joka myös näkyy ja tuntuu kehossa.

Joku ei ole oppinut liikunnalliseen elämään, mutta alkaa sitä jossain vaiheessa opettelemaan.

Arvaatko jo mitä? 

Liikunnallisen ja terveellisen - omaa hyvinvointia tukevan elämän opettelu on sallittua ja kannattavaa ihan joka iässä!

Fyysisellä aktiivisuudella ja liikunnalla on paljon merkitystä ihmisen toimintakykyyn läpi elämän. Liikunnassa vapautuvat endorfiinit edistävät myös jokaisen psyykkistä hyvinvointia. Aktiivisuus vaikuttaa positiivisesti vanhenevan väestön (eli jokaisen meistä) selviämiseen itsenäisesti ja elämänlaadun parantamiseen. Vahvat lihakset nivelten ympärillä myös antavat tukea nivelille ja auttavat kehonhallinnassa. Geenit ja opitut tavat eivät siis ole tuomio. Älä elä niin kuin ne olisi.

Perinnöllisillä tekijöillä on vaikutusta kehoon, mutta ne eivät ole koko totuus. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa yllättävän paljon! Helpompaa vaikuttaminen on, kun tietää mitä tekee ja tajuaa kouluttaa samalla sitä omaa mieltään. Sillä aika usein se on se asenne, joka ratkaisee. 

Liikunnallista elämää ihan jokaiselle meistä, niillä muilla terveellisillä elämäntavoilla höystettynä toivottaa,

Ulpu Puhakka