Luovuttaminen on kielletty. Vedä syvään henkeä ja jatka.

Mä muistan yhden balettikilpailun, jossa mä kaaduin kesken piruettisarjan ja mätkähdin maahan. Omasta mielestäni nousin sieltä myös salamannopeasti ylös ja jatkoin tanssia. En kuitenkaan yrityksistäni huolimatta päässyt kilpailuissa eteenpäin. Seuraavana päivänä en jaksanut nousta sängystä ylös. Isä tuli käymään ja ihmetteli kun olin vielä pyjamassa. No sit pitikin nousta ylös. Elämä jatkui. Nyt kun mä muistelen sitä jälkeenpäin, tajuan että se kaikki työ mitä mä tein sitä kilpailua varten kasvatti mua monin tavoin. Teini ikäisestä lähtien mä olen tottunut siihen että tavoitteiden eteen pitää tehdä töitä ja mä olen jopa tykännyt siitä puuhastelusta. Vaikka mä olen saavuttanut elämässä paljon, on harvassa asiat mitä mä olen saanut, vaikka mä olisinkin tehnyt niiden asioiden eteen paljon töitä. Vaikka joku voittaa, se en aina ole minä. Ja se on ihan ok. Joskus kakkos, kolmos tai vaikka viimeinen sija on parempi kuin ei mikään sija. Se tarkoittaa, että on ollut mukana yrittämässä ja tekemässä ja se jos mikä on parasta! 

Viime vuonna osallistuin Bodom trail polkujuoksutapahtumaan ja olin toka vika. Harmittiko? No ei! (tosin havaitsin tämän faktan vasta seuraavana päivänä, koska säntäsin juoksusta kotiin koiranpennun luo). Mutta mutta... Siellä mä metsässä vitsailin kanssajuoksijoille, että mulla on nälkä, onkohan tässä vielä pitkä matka maaliin. Ihailin maisemia ja olin kateellinen kun tajusin että joku oli ottanut koiran mukaan metsään ja mun koirahauva jäi kotiin. Olin kiitollinen kun oli juomapisteitä, koska mulla ei todellakaan ollu mitään ylimääräistä mukana. Kenkäkin meinasi jäädä suohon. Lopulta sinne jäikin vain sukka. Yhtään lenkkiä en ollu juossut huvin vuoksi ennen tätä tapahtumaa, mutta "kirmasin" poluilla lopulta 21km.  Selvisin maaliin. Sain suklaata. Koiranpentu oli elossa kotona. Aika jees. 

Teot ratkaisee. Mielen voima merkitsee. Ja joskus apuna voi olla myös hyvä valmentaja. Moni asia johtaa johonkin, vaikkei se aluksi siltä näyttäisi. Ei voi ennakkoon tietää mitä tapahtuu, mutta maalailemalla piruja seinille, ne varmasti sinne myös ilmestyy. Jos taas jaksaa innostua joka päivä uudelleen, on eläminen paljon hauskempaa.

Jokainen meistä on saavuttanut JOTAIN ihanaa omassa elämässään. Keskity siihen. Ja jos kaveri on saavuttanut jotain ihanaa, niin ihan varmasti säkin pystyt siihen. Kivoja asioita tapahtuu ja sä saavutat sun unelmat, kun sä vaan jaksat mennä niitä kohti. Ja sit ku oot saavuttanut ne, voit alkaa miettii uusia. Ja jos ne omat unelmat ei just sellasina toteutuiskaan, niin tilalle tulee parempia. Elämä on, hyviä yllätyksiä täynnä, niille jotka jaksaa odottaa ja tehdä asioita omien unelmien eteen. Mä en saanut tanssia Joutsenlammen pääroolia, mutta sain harjotella sitä. Musta ei tullut lakimiestä tai apteekkaria (lapsuuden toiveammatteja yllätys yllätys), mutta mä pääsin opiskelemaan tähtitiedettä yliopistoon, ja vaikkei se kauan kestänyt, niin yllätys sekin. Mä oon ollu tanssimassa monessa eri maassa ja tehnyt monta sataa esitystä taikurin avustajana. Enpä olis tätä arvannut ala-asteella. Ja nyt mulla on oma ihana valmennus studio, josta mä olen kiitollinen joka päivä. Elämä on. Sarja erilaisia tapahtumia, jotka vie maaliin. Tavalla tai toisella.

Se mikä mua innostaa ja inspiroi liikunta-alalla työskentelyssä on se, että liikunta kuuluu ihan jokaiselle. Yleensä se tekee tosi hyvää niin mielelle kuin kehollekin, sosiaalisille suhteille ja elämälle ylipäänsä. Ei ole liian huono- tai hyväkuntoista ihmistä liikkumaan.  Siinä vaiheessa kun liikunta alkaa vituttaa, on mun mielestä syytä pysähtyä miettimään miks. Treenaako liian kovaa, syökö liian vähän, onko muita murheita. Miten treenaamisesta löytäis taas niitä hyviä juttuja. Koska niitä kyllä löytää kun etsii. Liikunnassa on jokaiselle jotakin. Vaikka olis käsi paketissa tai jalka poikki, jotain voi tehdä. Nimimerkki, kokemusta on. Yhtenä keväänä harjoittelin balettikilpailuihin käsi kipsissä. Ihan hyvin se sujui.

Mun kaveri kysy multa ihmeissään pari päivää sitten puhelimessa, että ootko sä edelleen oikeesti innoissas noista liikuntajutuista ja miten sä jaksat treenaa ite niin kovaa? Vastaus: oon mä innoissani ja toivon että säkin oot! Oli mulla miten pitkä päivä tahansa, tai harmitti mua mikä vaan, niin aina kun mä alan treenaamaan, niin mulle tulee hyvä mieli. Joku siinä on että kun ihminen liikkuu, olo kohenee. Ja sitä mä toivon ihan jokaiselle! Sullekin!

Mua haastateltiin yrittäjyydestä ja multa kysyttiin jotain neuvoa yrittämiseen. Mun mielestä mun neuvo toimii paitsi yrittäjyyteen, niin elämään yleensäkin:

"Tee jotain joka päivä"

Meillä on uusi voimailuseura - Ulpustudion Myötäote Ry, johon kuka vaan on tervetullut kunnostautumaan elämän eri osa alueilla. Otetaan sut mielellämme mukaan, kuntotasosta riippumatta. Ainoo vaatimus on että pitää pitää puheet ja toiminta positiivisena. Lue tästä lisää:

 https://studio.mykajabi.com/ulpustudion-myotaote

Ihanaa Vapun odotusta! Mulla on lauantaina myös synttärit, ja mä aion juhlistaa niitä vetämällä ensin parit treenit ja sit iltapäivällä juon pari lasia kuohuvaa. Ehkä syön palan kakkua tai munkin tai molempia. 

Ja niin kuin Jaana mulle viime vuonna totesi - Aging is upgrading

 Treeniterkuin Sun kehonhallinnan koreografi - Ulpu