Miksi painonpudotus epäonnistuu?

Meinasin saada aamukahvit väärään kurkkuun, kun lueskelin tuossa viikonloppuna ihan nimekkään toimijan "pikastartti ohjeita terveelliseen" painonpudotukseen.

Esimerkeissä vilahtivat hyvin niukkakaloriset dieetit ja esimerkin ihminen oli vain lievästi ylipainoinen (tavoite pudotukselle oli ehkä 5-10kg). Haluaisin tällä kirjoituksella muistuttaa sinua, kuinka liian raju yritys pudottaa painoa nopeasti, johtaa lopulta suurimmalla todennäköisyydellä pysyvään painonnousuun, eikä laskuun.

 Esimerkissä ehdotettiin nopeata painonpudotusta 1000 kalorin päivittäisellä vajeella. Kuulostaa hyvältä, mutta....

Oletko koskaan oikeasti miettinyt, mitä tapahtuisi, jos päätät pudottaa painoa todella nopeasti ja isket itsellesi 1000 kalorin vajeen päivässä? No, minäpä kerron. Tässä tulee pieni, mutta toivottavasti opettavainen tarina siitä, miksi ei kannata yrittää muuttua minimalistiksi kaloreiden suhteen.

1. Aivosumu 

Ensimmäiset päivät tuntuvat ehkä voittajafiilikseltä. "Helppo homma!", ajattelet, kun siemailet päivän kolmatta vihersmoothietasi. Mutta sitten... tapahtuu outoja asioita, joita et välttämättä edes rekisteröi itse tai ymmärrä että ne johtuvat liiallisesta energiavajeesta. Unohdat, miksi tulit keittiöön. Etsit epätoivon vimmalla puhelinta, vaikka se on kädessäsi, vietät ylimääräistä aikaa somessa ja jumitat töissä saamatta mitään aikaiseksi.

Aivosi rakastavat energiaa – erityisesti hiilareita – ja kun ne eivät saa tarpeeksi, ne menevät lakkoon. Lopputulos? Yrität maksaa ostoksia salikortilla, et pärjää töissä tavalliseen tapaan ja mietit, miksi naapuri näyttää epäilyttävästi jättikokoiselta croissantilta.

2. Pahantuulisuus – Olet nyt virallisesti "Hangry"

Kun elimistösi huomaa, että kalorit ovat kadonneet, se alkaa kapinoida. Tämä ei ole se pieni "minulla on vähän nälkä" -fiilis, vaan täydellinen älä edes hengitä lähelläni -tila.

Ystävä kysyy, haluatko lähteä kahville. Sinä murahdat jotain epäselvää. Puolisosi ehdottaa, että tilaatte salaatin. Sinä harkitset avioeroa. Ja työpaikalla? Kollegat kiertävät sinut kaukaa, koska kukaan ei halua joutua tulilinjalle, kun kahvitauolla joku mainitsee sanan "pullapitko".  Bussissa kanssamatkustajat ärsyttävät sinua kukin omalla tavallaan. Toteat vihaavasi ihmisiä. Luulet että se johtuu muista, mutta todennäköisesti se johtuu energiavajeesta. 

3. Kroppa: "Mitä hittoa täällä tapahtuu?"

Vaikka ajatus on hyvä – "poltetaanpa rasvaa!" – kehosi ei ymmärrä, että teet tämän vapaaehtoisesti. Se luulee, että olet keskellä maailmanlopun nälänhätää ja alkaa säästää energiaa.

Tuloksena:

•  Aineenvaihdunta hidastuu kuin etanaposti.
•  Rasva ei pala, mutta lihakset kyllä – hyvästi jo saavutettu lihasmassa.
• Olo on vetämätön ja aktiivisuustasosi laskee tiedostamatta
•  Hiukset ja iho alkavat näyttää siltä, että asut autiomaassa ilman kosteutusvoidetta.

Ja mikä pahinta? Kun vihdoin syöt jotain, kroppasi tarttuu jokaiseen kaloriin kuin se olisi viimeinen ateriasi.

4. Uni? Ei kiitos, minulla on nälkä

Kukaan ei kerro sinulle, että 1000 kalorin miinus ei ainoastaan tee sinusta kiukkuista ja väsynyttä, vaan se myös vie yöunesi. Yhtäkkiä makaat sängyssä laskien lampaita – tai niiden sijaan pitsapaloja – ja mietit, miksi nukut yhtä hyvin kuin keskellä festareita.

Ja tiedätkö mitä unettomuus tekee? Lisää nälkää. Eli nyt olet sekä nälkäinen että täysin väsynyt. Ihanaa!

5. Paluu todellisuuteen: "Syön koko pizzan" -vaihe

Kun olet kärvistellyt 1000 kalorin miinusdieetillä muutaman päivän – ehkä jopa viikon tai muutamankin – elimistösi ottaa vallan. Se ei enää suostu pelleilemään, ja yhtenä iltana huomaat tilaavasi ison pizzan, litran jäätelöä ja muutaman suklaapatukan ja syöt kaiken yhdellä haukkauksella.

Sinä syöt. Ja syöt. Ja kun olet valmis, ihmettelet, miksi olo ei ole yhtään parempi. Kroppasi huutaa ruokaa, eikä paino pudonnut, vaan lopulta nousi. Mission failed.

6. Jos yrität harrastaa liikuntaa, se luultavasti tuntuu ihan hirveältä

 Fyysinen suorituskyky on vain muisto entisestä. Treeni ei maistu, se ei tunnu hyvältä ja se suurella todennäköisyydellä jää välistä tai on intensiteetiltään matalampi, kuin mitä treenisi normaalisti voisi olla. Keho ei jaksa toimia, palautuminen hidastuu ja loukkaantumisriski kasvaa. Erilaisia pieniä vaivoja ilmestyy kehoon. Lihakset kramppailevat, pientä vihlontaa olkapäässä ja polvessa. Keho sanoo yhteistyösopimuksensa pikkuhiljaa irti. 

Mitä tästä voimme oppia?

Jos haluat pudottaa painoa, älä laita itseäsi ja kehoasi sotatilaan. Pieni kalorivaje (200–500 kcal) riittää, ja muista syödä tarpeeksi proteiinia, hyviä hiilihydraatteja, rasvoja ja kuituja. Painonpudotus on maraton, ei pikajuoksu – ja maratonissa tarvitset eväitä, muuten et pääse maaliin (ainakaan siihen aikaan, mihin haluaisit).

Ja hei, elämässä voi olla myös pizzaa. Ei vaan ehkä ihan joka päivä.

Toivottavasti tämä herätti ajatuksia ja vakuutti sinut siitä, että fiksu syöminen on aina parempi kuin 1000 kalorin kidutus. 

Ja muistutuksena:

Onnistuneen painonpudotuksen voi tehdä ihan kokonaan laskematta ainuttakaan kaloria - pitää vaan tietää mistä lähtee liikenteeseen. 

Kaipaatko apua? Heitä mulle viestiä whatsappiin, niin jutellaan lisää 040 721 8478 (viestien vaihtelu on veloituksetonta) 

Valmennusterkuin Ulpu Puhakka