Valmentaja on apu terveellisiin elämäntapoihin, ei syy

Valmennukseen tullaan usein löytämään työkaluja terveellisempiin elämäntapoihin, parempiin taitoihin ja timanttisempaan kuntoon. Siinä missä valmennus on fyysisen kunnon kasvattamista, on se aina myös mielen ominaisuuksien vahvistamista. Sillä harvoin kunto kasvaa pelkästään harjoittelemalla valmentajan kanssa, vaan siihen vaikuttaa koko muu elämä. 

Mitä enemmän mä oon valmentanut, sitä enemmän mä huomaan kuinka pienillä yksityiskohdilla on merkityksiä. 

Hyvä kunto ei lopulta ole sitä että treenaa x määrää viikossa, vaan se on taukoliikunnan, liikehdinnän ja sporttisen elämänasenteen omaksumista omaan elämään. Tunnilla tai kahdella viikossa valmentajan kanssa treeneissä saa toki jo jotain aikaiseksi, mutta kun haetaan parempaa vireystilaa, kivutonta kehoa ja liikunnallisen elämäntavan tuomia isoja positiivisia vaikutuksia, tarvitaan muutakin. Ihminen on luonnostaan laiska, vaikka se on luotu liikkumaan! Ja se on kombo, joka tuottaa hankaluuksia itse kullekin meistä. Ja sen takia on tärkeää löytää rutiineja ja tapoja - mielellään mielekkäitä sellaisia, sinne omaan arkeen, joista on valmis pitämään kiinni myös silloin kun/jos valmennus loppuu. 

Puhuin juuri eilen rakkaan sukulaiseni kanssa puhelimessa terveellisistä elämäntavoista ja siitä onko motivaatiota toteuttaa niitä vaiko eikö. Joo, usein tarvitaan motivaatiota, mutta toisinaan tarvitaan myös tapoja - ja vain yksinkertaisesti sitä että tekee. Ja se on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta sen takia, niitä hyviä asioita tulee harjoitella. Harjoittelu on avain siihen että terveellisistä elämäntavoista tulee aitoja tapoja olla ja elää! Silloin ne myös todennäköisemmin pysyvät matkassa mukana, vaikka elämään sattuisi vastoinkäymisiä. Silloin tavat voivat olla se, mikä pelastaa. Mutta se vaatii sitä, että ne tavat on omaksunut. Se vaatii sitä että niitä tapoja on harjoitellut. Se vaatii sitä, että on joskus ollut motivaatiota opettaa omaa mieltä ja kehoaan kohti niitä terveellisiä elämäntapoja. 

Just nyt kattelen ulos ikkunasta ja pohdin, että jos olis "vaan" mun oma juoksulenkki, niin en varmaan kohta kirmais tuolla lumisateessa, mutta koska olen menossa vetämään Vauhtisammakoiden juoksuvalmennusta, niin tiedän, että kohta kirmaan tuolla lumisateessa. Ja valmennuksen jälkeen mulla on tosi hyvä olo. Toisaalta, jos en kirmais tuolla ulkona, niin mulla on kyllä Töölön punttis tuolla mun alakerrassa, niin luultavasti menisin tekemään mun oman juoksuohjelman sinne sisätiloihin juoksumatolle. Koska kiitos Mikko Liukan, joka mulle teki sellaisen juoksuohjelman. Mikko ei valitettavasti motivoi mua viikottain juoksemaan, mutta oon luvannut juosta maratonin tässä myöhemmin tänä vuonna, niin kieltämättä siinä on sellanen porkkana että tiedän etten sinne kylmiltäni halua lähteä kirmailemaan.

Kuten ehkä jo saatat arvata - juoksu ei ole mun ykköslaji, mutta se on laji, jossa mä tiedän että mun peruskunto kasvaa, mä oon siinä luonnostani aika hyvä ja se tekee hyvää mun kokonaisterveydelle. Rennolla matalasykkeisellä lenkillä stressitasot laskee, jonka myötä mun uni paranee. Aika motivoivaa lähteä kirmailemaan, jo näiden tietojen ansiosta vai mitä? Mutta aina se tieto ei ole se avain, vaan pitää löytää se tunne. Mun tunne on siinä, että mä tiedän miltä musta tuntuu sillon kun mä stressaan asioista ja mä tiedän miltä musta tuntuu, kun mä en nuku kunnolla. Ja mä tiedän miltä musta tuntuu, kun mä olen levännyt hyvin ja olo on rento. Ja mä tiedän miltä tuntuu pystyä juoksemaan 58 kilsaa putkeen. Ja se on aikamoinen tunne se. Ja sen tunteen takia, mä olen valmis siirtymään sen sellaisen juoksulenkin pariin, joka ei aina huvita ja joka ei toisinaan tunnu juuri miltään. Sen juoksulenkin pariin, jossa mä kävelen välillä, jotta mun syke pysyy tarpeeksi matalalla. Sen juoksulenkin pariin, joka antaa mulle viikottain toistettuna parempaa fiilistä ja parempaa kuntoa.  Sen juoksulenkin pariin, josta on tullut mulle hyvä tapa, osa rutiinia.

Mitä enemmän mä oon ite elänyt liikunnallista elämää ja mitä enemmän mä olen valmentanut asiakkaita, sitä enemmän mä olen tajunnut kuinka paljon hyvä ruoka ja lepo vaikuttaa ihmisen kuntoon ja elämänlaatuun. Kuten Juha Hyyrynen usein sanoo: "Jos treenaa kovaa, pitää myös levätä kovaa!" 

Mä etenin omin jaloin Kanarialla kolmen viikon aikana reilusti yli 300 kilometriä. Se on helvetin paljon enemmän kuin mitä mä etenen mun jaloillani mun normaalissa elämässä kolmen viikon aikana. 

 Miten mä selvisin? 

Hyvin. Mä menin tarpeeksi hitaasti, treeni ei ollut liian kuormittavaa ja mä huolehdin tankkauksesta. Jo etukäteen mä pohdin, että retken aikana voi tulla rasitusvammoja tai parempi kunto. Tuli parempi kunto. Kiitos kuuluu Vauhtisammakoiden päävalmentajalle Mikko Liukalle. Retken aikan myös oma tietoisuus kestävyysurheilusta ja sen laadukkaasta harjoittelemisesta kasvoi. Omat ajatukset valmentamisesta vahvistuivat ja sain lisää ajatuksia miten treenata järkevästi. Toki ajatuksia ja vinkkejä antoivat myös valmentajakollegat Tuomas Karskela, Hanna Järvi, Ilkka Rikkinen ja Kari Ranta. Kiitos, että sain haastatella teitä ja oppia lisää!

Syöminen ennen ja jälkeen liikunnan kannattaa oikeasti suunnitella, sillä se tukee paitsi suorituskykyä, se myös kasvattaa liikunnasta saatavia terveyshyötyjä. Tämä koskee ihan jo peruskuntoilijaa, eikä vain tavoitteellisesti treenaavaa urheilijaa. Ja syöminen on ihan tärkeää jo silloinkin, kun ei liiku. Hyvä syöminen kuuluu ihan kaikille. Mitä vähemmän on aikaa tai/ja rahaa, sitä enemmän siihen kuuluu panostaa. Hyvin syöminen ei aina tarkoita sitä, että siihen pitäisi kuluttaa paljon rahaa ja aikaa, mutta usein itselleen pitää löytää oikeita tapoja toteuttaa sitä. Toisinaan se voi tuntua haastavalta.

Harvoin valmentaja voi tulla asiakkaan kotiin ja valita asiakkaan mahaan oikeat ravintoaineet

Mä oon pitänyt yhden hyvinvointiviikonlopun, jossa mä keittiön kanssa sovin mitä tarjoillaan välipalaksi ja monenko aikaan on lounas ja niin päin pois - ja sillon oli hienosti myös luento ruuan vaikutuksesta elämään ja harjoitteluun, niin ravitsemus meni viikonlopun osalta aika nappiin. Mutta tähän ei mulla yleensä ole valmennuksissa määräysvaltaa. Jos asiakas käy mulla säännöllisesti treenaamassa, mä voin motivoida terveellisempiin valintoihin, mutta mä en voi loppujen lopuksi tehdä niitä valintoja asiakkaan puolesta.

Toisinaan mä vierailen valmentajan roolissa asiakkaan kanssa ruokakaupassa, jotta voidaan yhdessä pohtia, miten omaa kaupassakäyntiä voidaan helpottaa ja miten sinne ostoskoriin voisi haalia astetta parempaa sisältöä. Mutta lopulta se, mitä päätyy asiakkaan lautaselle ja sen kautta vatsaan, on taas jokaisen ihan oma valinta. 

Minkään tasoinen liikkuja ei tarvitse täydellistä syömistä, vaan rentoa meininkiä. 

Syöminen on mun elämässä polttoaine ja nautinnon lähde. Ihan yhtälailla kun mä tykkään mussuttaa suklaata, mä tykkään myös mussuttaa mun välipalapuuroa. Ja molemmista asioista voi saada nautintoa! Ihminen voi oppia nauttimaan monenlaisista mauista ja monenlaisesta syömisestä. Hyvä syöminen on avain siihen, että pysytään terveenä, jaksetaan olla energisiä ja saadaan hyötyjä liikkumisesta. Syömisen ei tarvi olla hifistelyä, mutta ruokailuhetkiä tulisi olla päivänmittaan säännöllisesti ja sisältö saisi olla monipuolista. 

Mun uus tavoite valmentajana on, että kukaan ei ikinä aloita enää mitään dieettiä, vaan että jokainen oppisi syömään rennon terveellisesti elämän jokaisena päivänä. Ja sit mun tavoite on että kaikki löytäis sen rakastavan fiiliksen kohti sitä omaa kehoa. Ja sitä kautta sen liikunnan ilon, joka palvelee kokonaisvaltaisesti hyvää elämää. 

Nää on niitä isoja asioita, joita mä haluaisin mun yritykseni kanssa välittää eteenpäin. Ihminen on kokonaisuus, jonka takia aina kokonaisvaltainen tekeminen ratkaisee.

Lopulta se tekeminen muodostuu pienen pienistä yksityiskohdista. Niin pienistä yksityiskohdista, että toisinaan niiden muuttaminen tuntuu naurettavan helpolta, mutta toisinaan saatanallisen vaikealta toteuttaa.

Sen takia harjoitellaan. 

Parempaa elämänlaatua sulle ja mulle ja naapurin koiralle, 

toivottaa rakkain terveisin

Ulpu